Positiivinen pedagogiikka opetuksessa

Positiivinen pedagogiikka opetuksessa

Pedagogiikka, tuo koulumaailmasta tutuksi tullut käsite, tarkoittaa yksinkertaisimmillaan näkemystä opetuksen tai kasvattamisen järjestämisestä. Tavanomaisesti se mielletään opetus-sanan synonyymiksi, vaikka asia ei ole niin yksinkertainen. Pedagogiikan käsitteen alle luetaan nimittäin myös useita kasvatuksellisia suuntauksia. Sen voidaan siis sanoa olevan hyvin kattava ja laaja yleiskäsite.

Siihen, millaista pedagogista näkemystä opettaja käyttää opettamisessa, vaikuttavat useat asiat. Päiväkodissa työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja ja lukion aineenopettaja voivat työskennellä samojen periaatteiden mukaan, mutta esimerkiksi opetusmetodit, ryhmälle teetettävät tehtävät ja opetettavat sisällöt eroavat lähtökohtaisesti hyvin paljon toisistaan. Siitä huolimatta heidän pedagoginen otteensa työhön voi olla hyvin samanlainen.

Ikävä oppimisen ja opettamisen ilmapiiri

Tavanomainen näkemys koulumaailmasta on se, että oppilaiden ja opiskelijoiden tekemisiä seurataan arvioinnin perusteella melko negatiivisesta näkökulmasta. Koepaperin merkinnöistä jäävät mieleen punakynällä tehdyt V-merkinnät, joilla merkataan vastauksen olevan väärä, ja virheelliselle vastaukselle luokassa naureskelevat ainakin oppilaat, joskus jopa opettajat. Wilma-järjestelmä täyttyy punaisista huonoa käytöstä viestivistä merkinnöistä ja viesteistä, joissa oppilaan työpanoksen kerrotaan olevan heikko ja huomion kiinnittyvän epäolennaisiin asioihin. Opettajan huomio tuntuu useammin keskittyvän niihin asioihin, jotka eivät ole toimineet, kun niihin, joissa opetettava osapuoli on onnistunut ja menestynyt.

Vanhempi sukupolvi on usein sitä mieltä, ettei lasta saa kehua liikaa. Usein oppilaat eivät saa positiivista palautetta toiminnastaan kotonansakaan, sillä hyvin koulussa menestyvien oppilaiden ja opiskelijoiden menestys on heille usein itsestäänselvyys. Heikompaa oppilasainesta saatetaan sen sijaan muistuttaa koulutehtävien tekemisestä ja siellä pärjäämisestä vain kielteisellä äänensävyllä, vähätellä hyviä arvosanoja ja päivitellä niitä onnenkantamoisiksi. Tämä kotoa saatu vähäinen, jopa olematon kannustus jatkaa jo mahdollisesti koulussa alkanutta negatiivissävytteistä palautteen antamisen linjaa, mikä on surullista.

Pidemmällä tähtäimellä tallainen pedagogiikka on raskasta, epämotivoivaa ja ennen kaikkea tuloksetonta. Sen vuoksi nykyään opettajankoulutuksessa ja koulumaailmassa pyritään hyödyntämään positiivista pedagogiikkaa, jossa pyritään nimensä mukaisesti löytämään myönteinen ote opettamiseen ja oppimiseen.

Positiivinen pedagogiikka

Positiivinen pedagogiikka

Positiivinen pedagogiikka on pedagogiikan suuntaus, joka perustuu positiiviseen psykologiaan. Positiivisessa pedagogiikassa pyritään korostamaan opetettavan osapuolen vahvuuksia ja tuomaan esille myönteisiä oppimiseen liittyviä tunteita. Näitä positiivisia tunteita pyritään käyttämään hyödyksi opetuksessa ja oppimisessa siten, että oppilaalle ja opiskelijalle jäisi muisto ikävän oppimiskokemuksen sijaan positiivisesta oppimiskokemuksesta. Pohjimmiltaan positiivisella pedagogilla pyritään takaamaan oppilaalle portti hyvinvointiin opettajan tarjoamien työskentelytapojen ja -välineiden avulla. Olennaisia onnistumiseen vaikuttavia seikkoja ovat myös positiivista oppimista edistävä oppimisympäristö ja opettajan antama tuki.

Arkisia positiivisen pedagogiikan esimerkkejä oppitunnilta voisi keksiä loputtomiin. Jos oppilas vastaa väärin, opettajan suusta pääsee tavanomaisesti virke, jossa hän toteaa heti vastauksen ollen väärä. Tämän sijaan asiaan voi reagoida kehumalla vaikka hyvää vastausta tai perustelua, ja sen jälkeen kertoa, että tosiasiassa vastaus ei ollut aivan oikein. Tällöin oppilas voimaantuu siitä, että hän uskalsi vastata kysymykseen, mutta ei koe yhtä paljon esimerkiksi häpeää tai pahaa mieltä väärästä vastauksesta, kuin voisi pahimmillaan kokea. Tämän jälkeen hän kokee helpommaksi vastata toisenkin kerran eikä väärä vastaus jää kummittelemaan hänen mieleensä. Opettaja voi myös lisätä tällaisen tilanteen jälkeen entisestään oppilaan positiivista olotilaa kysymällä tältä suoraan vastausta esittämäänsä kysymykseen, jos arvelee oppilaan tietävän sen.

Toinen positiivisen pedagogiikan arkinen esimerkki on oppilaan työskentelyn kehuminen hänelle suoraan. Varsinkin hieman heikompien oppilaiden hyvää ja intensiivistä työskentelyä voi kehua hänen työskentelynsä aikana, oppitunnin päätyttyä tai hänen saapuessaan seuraavalle oppitunnille. Erityisesti vaikean aiheen käsittelyn aikana kehulla voi olla merkittävä vaikutus oppitunnin kulkuun, oppilaan oppimiseen ja oppilaan käsitykseen omista taidoistaan. Koko ryhmälle annettu positiivinen palaute taas luo koko ryhmälle hyvää ja positiivista mieltä ja parantaa työskentelyilmapiiriä.

Liittyvä postaus