Kaikki tulostimista

Tulostin on kone, joka ottaa vastaan tietoa tietokoneelta tekstin ja grafiikan muodossa ja tulostaa sen paperille. Jokainen tulostin on erilainen nopeudeltaan, resoluutioltaan, hinnaltaan ja kooltaan. Mitä kalliimpi tulostin on, sitä korkeampi on myös resoluutio. On olemassa kaksi erilaista tulostinta: iskukirjoittimet ja ei-iskukirjoittimet.Iskukirjoittimet ovat tulostimia, jotka toimivat iskemällä neuloja mustenauhaan, jotka iskevät paperille tehdäkseen siihen merkin. Jokainen tulostettu merkki tulostetaan näillä merkityillä neuloilla. Iskukirjoittimiin kuuluvat pistematriisitulostimet, rivikirjoittimet ja kiekkokirjoittimet. Kaikista näistä, pistematriisitulostin oli menestynein ja se oli myös halvin.Verrattuna näihin, ei-iskukirjoittimiin kuuluvat mustesuihkutulostimet ja laser-tulostimet. Mustesuihkutulostin oli suhteellisen halpa ja se suoriutui melko hyvin. Sen toiminnot sisältävät suihkutuksen mustekasetista lähellä paperia samalla kun paperi vierii. Yritykset, kuten Canon, HP ja Epson kehittivät mustesuihkutulostimen. Ne kehitettiin ensin 1950-luvulla, mutta niiden käyttöä ja laatua hiottiin 1970-luvulla. Mustesuihkutulostimia käytetään enemmän kuin laser-tulostimia tänä päivänä. Nämä tulostimet ovat nopeampia, ne tulostavat lähemmäksi ja pienemmät pisteet tarkoittavat, että resoluutio on korkeampi. 

Laser-tulostimet

Laser-tulostimet verrattuna mustesuihkutulostimiin pyörittäävät arkin paperia rummun yli ja käyttävät laser-säteen heijastusta peilin pinnalta vetääkseen mustetta puoleensa. Laser-tulostin keksittiin ensin 1970-luvulla, mutta HP esitteli ne vasta vuonna 1984. Ne olivat laajasti saatavilla ja halvempia. Siitä huolimatta, laser-tulostimet olivat monimutkaisempia käyttää verrattuna mustesuihkutulostimiin. Toinen tulostintyyppi on 3D-tulostin, jonka Chuck Hull keksi vuonna 1984. Nämä tulostimet luovat esineitä materiaaleista, kuten muovista tai metallista käyttämällä mallia tai piirustusta esineestä, joka halutaan tulostaa. Esine valmistetaan tuottamalla kerros kerroksen perään materiaalia (kooltaan melkein 0.1mm) ja yhdistämällä ne kokonaiseen tuotteeseen. Tuote on täysin toiminnallinen ja voidaan luoda missä vain muodossa, koossa tai värissä. Annettu malli tuottaa minkä vaan halutun esineen. Näitä tulostimia käytetään yleisesti tänä päivänä ja niitä käytetään myös moneen eri tarkoitukseen.

Tulostimien ominaisuudet:

Tulostimet jaetaan mustavalkoisiin sekä värikkäisiin tulosteisiin. Käyttäjät voivat valita ne tarpeidensa mukaan.  Mustavalkoiset tulostimet ovat halvempia verrattuna väritulostimiin. Väritulostimet omaavat vaihtoehdon muuntaa tuloste myös mustavalkoiseen. Värin lisäksi tulostimet vaihtelevat resoluutiossa, muistissa ja nopeudessa. Tulostimet, joilla on enemmän vaikuttavia ominaisuuksia, suoriutuvat paremmin mutta ne ovat myös kalliimpia. DPI, joka tarkoittaa pisteitä tuumaa kohti (dots per inch), on mitta, jolla tulostustarkkuus määritellään. Vähäisin DPI on 600, jonka kaikista halvimmat tulostimet tarjoavat ja se on mukava resoluutio keskiverto-tulosteille. Tulostimen nopeus on olennaista niille, jotka tarvitsevat enemmän tulosteita nopeasti – kuten toimistotöissä yleensä tarvitaan. Nopeus määritellään siten, kuinka monta sivua tulostetaan minuutissa. Keskiverrot tai halvat tulostimet tulostavat yleensä vain kolmesta kuuteen arkkia minuutissa. Värilliset tulosteet vievät myös enemmän aikaa. Kun tulee muistiin, sitä voidaan laajentaa käyttäjän tarpeen mukaan. Muisti on ominaisuus, joka sallii tulostimen tulostaa tiedon määrän paperille. Se voi tulostaa tekstiä, kuvia ja taulukoita paperille.

Tulostimen kielet:

PCL

Tulostimen kielet ovat käskyjä, jotka lähetetään tietokoneelta järjestyksessä, jotta se voi suorittaa tiettyjä tehtäviä. Tehtävät sisältävät dokumentin tulostusmuodon. Käskyt kertovat tulostimelle fontin koon, tiedoston koon, värin, kuvat, tietojen säädön jne. Tulostuskielet sisältävät jälkikirjoituskielen (postscript) ja tulostuskomennot (printer command language). Adobe kehitti jälkikirjoituskielen vuonna 1985. Se muodostuu englannin kielestä sekä ohjelmallisista rakenteista, joita molempia käytetään ohjaamaan tulostettavan sivun formaattia ja kuvausta. Tulostimiin, jotka valmistetaan, asennetaan kieli tai se voidaan asentaa myös myöhemmin. Jälkikirjoituskieli toimii minkä vain tulostimen kanssa ja voi kommunikoida minkä vaan laitteen kanssa, joka muodostuu näytöstä ja korkean resoluution omaavasta ulostulolaitteesta.Tulostimen komentokieli (PCL) lähettää komentoja tulostimelle, jotta se voi tulostaa dokumentteja. Tämä kieli on pakokoodi, joka tarkoittaa sitä, että sillä on pakopainike joka lähettää joukon komentoja, joihin on myös sekoitettu koodinumeroiden sarja. Tätä kieltä käyttivät ensin HP-tulostimet mustesuihkutulostimissa ja pistematriisitulostimissa, mutta on nyt teollisuuden vakiokieli. Tämä kieli saa minkä vain tulostimen toimimaan upealla laadulla.

3D-artisteja maailmalla

3D-grafiikka eli kolmiulotteinen grafiikka on usein projisoitu kaksiulotteiselle kuvapinnalle. 3D-grafiikkaa sovelletaan muun muassa suunnittelussa, aikakauslehtien ja television kuvituksessa, tietokone- ja videopeleissä, sekä elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Nykyään kolmiulotteinen grafiikka toimii myös yhtenä taiteen muotona, ja sitä harjoittavat artistit ovat mahdollisia tulevaisuuden Picassoja.3D-studioita, jotka luovat sisältöä joko mainoksiin tai muihin taiteellisiin tarkoituksiin löytyy useita ympäri maailmaa. Alankomaissa sijaitseva jälkituotantoyhtiö Souverein on tuottanut mainossisältöä muun muassa pikaruokaravintola McDonald’sille ja maailman johtavalle rahoituspalvelujen tarjoajalle Deutsche Bankille. Saksalainen studio Viaframe on tuottanut mainossisältöä muun muassa autovalmistaja BMW:lle, tekniikkavalmistajille Siemensille ja Olympukselle, sekä vaatemerkki Pumalle. Hong Kongissa sijaitseva Nicopicto taas on luonut mainoksia muun muassa Motorolalle, autovalmistajille Nissanille ja Peugeotille, sekä McDonald’sille. Mainitsemisen arvoisia luovia studioita ovat myös muun muassa saksalainen Zeitguist,brasilialainen Miagui, sekä puolalainen Finishizer, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Fiatin ja Mars Inc:in kanssa.Yksittäiset 3D-artistit työskentelevät joko freelancereina tai esimerkiksi erilaisissa studioiden projekteissa yhteistyössä muiden artistien kanssa. Argentiinalainen Dalmiro Buigues on erikoistunut liikkuvan kuvan suunnitteluun, ja työskennellyt muun muassa lasten kanava Nickelodeonille. Puolalainen Piotr Kolus on työskennellyt lastenbrändi Disneylle ja Mercedes-Benz autovalmistajalle. Mainossuunnittelun alalla toimii muun muassa puolalaiset Piotr Kosinski, brasilialaiset Wagner de Souza ja Marcelo Jr., sekä isobritannialainen Tim Cooper.

GoT

Fantasiaa luovia taiteilijoita ovat muun muassa Aleksandr Kuskov ja Andrea Giordano, joka on luonut muun muassa Game of Thrones:in ensimmäisen kauden lohikäärmeet ja työskennellyt monen muun fantasiaelokuvan ja -pelin parissa. Antoine Magnien on tunnettu maailman suurimman ihmisoikeusjärjestön, Amnesty International:in mainoskuvista, jotka herättävät katsojissaan paljon ajatuksia herättäviä tunteita. VFX:n, eli visuaalisiin tehosteisiin erikoistuneita artisteja ovat muun muassa Jan Reeh ja Nick Kaloterakis. Kaloterakis on työskennellyt yhteistyössä monen kansainvälisesti tunnetun yrityksen kanssa, kuten Sony, New York Times, National Geographic ja Discovery Channel. Mike Campau on tunnettu hybridikuvistaan muun muassa Pepsin ja Sonyn mainoksia varten. George Nijland taas on erikoistunut arkkitehtuuriseen visualisointiin, kuten rakennusten pienoismallien suunnitteluun. Chaotic Atmospheres on salanimellä kulkeva taiteilija, joka on luonut kuvasarjan oudoista, kaoottisista näyistä ja maisemista. Moni artisti pyrkii niin sanotusti parantamaan maailmaa töidensä avulla, informoimalla ja inspiroimalla ihmisiä siitä, mitä nykypäivän maailma oikeasti sisältää ja mihin se on menossa.

Seuraa somessa

Behance on luova yhteisö internetissä, jossa digitaalista sisältöä luovat taiteilijat voivat jakaa portfolioitaan kaikkien katseltavaksi. Sivuilta voi selata myös työnantajien ilmoituksia ja käyttää luovaa työkalua: Creative Cloudia. Artistit voivat löytää sivuilta inspiraatiota omaan työhönsä, ja luoda tulevaisuuden kannalta tärkeitä kontakteja työnantajien tai muiden artistien kanssa. Sivustolta voi selata muun muassa Leticia Reinaldon, Pedro Contin ja Christophe Heughen töitä, joiden uskotaan olevan tulevaisuudessa suuria nimiä. Brasilialainen Reinaldo on erikoistunut mallintamiseen ja hahmojen luomiseen mitä erilaisempiin tilanteisiin. Myös alkuperältään brasilialainen Conti taas erikoistuu hahmojen luomiseen ja mainosten digitaaliseen kuvittamiseen. Heughe on uusi Behance-yhteisössä, mutta osallisena jo lukuisassa projektissa.

Behance

Toinen 3D-taidetta ja -artisteja tukeva sivusto on 3DArtist. Sivustolla kuvat on jaettu erilaisiin kategorioihin, kuten fantasia, ajoneuvot, sarjakuvat tai arkkitehtuuri. Aloittelevat artistit löytävät myös aiheeseen liittyviä uutisia, vinkkejä tai opetusvideoita, sekä mainostusalustan omille töilleen. Jokaisen sivulta löytyvän artistin portfolion lisäksi sieltä löytyy haastatteluja, uraneuvoja ja inspiroivia kuvia. 3DArtistin arvoja tukee vahva, hyperaktiivinen yhteisö ja asiantuntijoiden luomat 3D-taidetta käsittelevät oppaat.

PAPERILLE PAINETTU TIETO EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ OIKEAA

PAPERILLE PAINETTU TIETO EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ OIKEAA

Lapsuudessa meitä kehotettiin lukemaan enemmän kirjoja, vaikka monella meistä ei ollut minkäänlaista kiinnostusta lukemiseen. Mummot olivat taas sitä mieltä, että kirjoista saadaan hyvää oppia ja kaikki, mitä kirjoissa lukee, on oikein eikä kaipaa minkäänlaisia tarkistuksia eikä kriittistä suhtautumista painettuun tekstiin. Ensimmäinen pettymykseni oli silloin, kun luin Leo Tolstoin kuuluisaa opusta nimeltään Anna Karenina. Aloitin lukemisen useampaan otteeseen: ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, sitten kuudentoista vuoden iässä ja sitten noin kahdenkymmenen vuoden iässä. Ja siitä alkoi.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Loppujen lopuksi koko kirja päätyi johonkin kirjastoon enkä ole sen jälkeen edes aloittanut sen lukemista. Vaikka opusta kehutaan aivan fantastisen hyvänä, meikäläiselle se ei kuitenkaan sopinut: siellä oli puhetta joistakin hienoista aateliston tavoista, heidän juoruista, ihmisten perheiden käyttäytymisestä, mutta ei kuitenkaan itse ihmisistä sekä niiden tunteista – eikä lukijalle annettu minkäänlaista vapautta ajatella asioita itsenäisesti. Leo Tolstoi ilmeisesti kuvitteli, että hän tietää ihmisistä kaiken ja ainoa oikea käsitys kaikista asioista on nimenomaan hänen käsitys kaikista asioista. Kun minulla oli kuitenkin olemassa jo omia mielipiteitä enkä ole koskaan sietänyt kirjailijan hemmottelevaa suhtautumista lukijaan, Leo Tolstoin kirjoja ei ole minun kirjastooni sen jälkeen päätynyt. Jos venäläisistä klassikoista pitäisi valita joku yksi, valitsisin Anton Tšehovin.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Anna Kareninan jälkeen oli vielä yksi kirja, jonka kirjaimellisesti revin kahtia. Kyse oli Paolo Coellon kirjasta, jonka nimeä en edes muista, mutta mielessä oli koko ajan ajatus: siis mitä?! Samaan kohtaloon päättyi myös kokemukseni yhdestä pseudotieteellisestä kirjasta, jossa kirjailija esitti mielipiteitään rakentamisen historiasta ja kehittymisestä ja julkaisi näitä mielipiteitä yksiselitteisinä faktoina. Ja minun olisi pitänyt muka uskoa siihen kaikkeen? Ei kiitos, ei tällä kertaa eikä minun tapauksessa.Olenko oppinut jotain näistä kirjoista? Olen, totta kai, ja ehkä jopa enemmän kuin monesta muusta hyvästä kirjasta. Olen oppinut sen, että yhteiskunnan mielipide voi olla helposti ristissä oman mielipiteesi kanssa eikä se tee sinusta huonoa tai väärää tai ryhmää ihmistä: siis Anna Kareninaa kehutaan joka puolella maailmaa, mutta kun kirjaa luetaan kriittisesti, mitä ihmeellistä siinä oikein on? Onkohan kyse sellaisesta ilmiöstä, jonka aiheuttavat lukuisat ihastukset tiettyihin teoksiin, jotka todellisuudessa eivät ansaitse edes kritiikkiä? Minun mielestäni Leo Tolstoin Anna Kareninan kanssa kävi juuri näin. Joku yksi ihminen ihastui kirjaan, mainosti sitä kaverille, kaveri luki myös, mutta ei ihastunut toisaalta, hän arvosti edellistä kaveria niin paljon, ettei uskaltanut kertoa omaa todellista mielipidettään kyseisestä opuksesta, ja ketju jatkui. Ei se välttämättä ihan näin mennyt, mutta itse en todellakaan ala etsiä elämän totuuksia kyseisestä kirjasta. Sama koskee Paolo Coellon kirjaa. Viimeisenä pisarana oli kuitenkin tämä pseudotieteellinen kirja, jossa operoidaan ihmeellisillä faktoilla ilman minkäänlaisia todisteita ja lähteitä. Siinä vaiheessa kello soi jo kovaa.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Tänä päivänä kirjakauppojen hyllyihin päätyy yllättävän paljon kirjoja, joissa lukee täysin tuntemattomia nimiä. Miten saa erotettua hyvän kirjan huonosta? Kun lukee kirjasta pari sivua, se yleensä jo riittää. Ensimmäinen tärkeä asia on se, miten kirjailija käsittelee lukijaa. Jos kirja ei anna vapautta lukijan mielikuvitukselle, sitä ei kannata lukea, sillä se yrittää myydä kirjailijan mielipidettä ainoana oikeana. Jos teksti tuntuu epämiellyttävältä niin, että sitä on vaikea lukea, kirja on todennäköisesti myös huono: kun kirjailija ei osaa käsitellä äidinkieltään, hän ei todennäköisesti osaa käsitellä muutakaan tietoa. Muita keinoja on varmasti olemassa joka lukijalla, laittakaa kommentteihin!

3D-tulostus

The Economist -lehti uskoo 3D-tulostuksen käynnistävän ”uuden teollisen vallankumouksen”, sillä se tuo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi rakentamisen ja lääketieteen saroilla. 3D-tulostus, tai kolmiulotteinen tulostus tarkoittaa tuotteistamista virtuaalisesta mallista fyysiseksi esineeksi. Materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi muovia, metallia, lasia tai keraamia, jotka johdetaan tulostimeen esimerkiksi nauhana tai jauheena. Nauha tai jauhe sulatetaan tai liuotetaan nesteeseen ja suihkutetaan alustalle kovettumaan uuteen muotoonsa ohuina kerroksina. Talojen kolmiulotteisessa tulostuksessa rakennusmateriaalina toimii sementti.Ensimmäiset 3D-tulostimet otettiin käyttöön 1980-luvulla, mutta ne olivat tuolloin suuria ja kalliita, ja käytettävät rakennusmateriaalit olivat rajattuja. Yhdysvaltalainen Chuck Hull patentoi stereolitografian vuonna 1987, mikä vaikutti merkittävästi 3D-tulostimien kehittymiseen. Stereolitografia on kolmiulotteisen tulostuksen tekniikka, jossa ultraviolettivalo kovettaa fotopolymeerinesteen, joka toimii uuden tuotteen rakennusaineena. Hull toimi myös 3D Systems -yrityksen perustajajäsenenä. 3D Systems oli maailman ensimmäinen 3D-tulostukseen keskittyvä yritys.3D-tulostimia käytetään ammattikäytössä muun muassa arkkitehtuurissa, tuotemuotoilussa ja konesuunnittelussa luonnosten muodossa. Valmiita kolmiulotteisia tuotteita käytetään myös muun muassa koruteollisuudessa, hammastekniikassa ja veistostaiteessa. Vaatekappaleista muun muassa kenkiä ja silmälasien kehyksiä on tuotettu 3D-tulostimilla, ja esimerkiksi ajoneuvoihin on mahdollista valmistaa varaosia, joita autovalmistajat eivät enää vanhoihin malleihin valmista. Myös muun muassa lentokoneiden osia on tuotettu 3D-tulostamalla, ja Airbus A350 XWB -lentokoneessa on käytetty yli tuhatta tulostettua komponenttia. Myös elävää kudosta on yritetty tulostaa, ja ensimmäinen testi tapahtui vuonna 2016 Yhdysvalloissa Wake Forrest Institutessa. Kolmiulotteisesti tulostettua kudosta istutettiin koe-eläimeen onnistuneesti. Tulevaisuudessa odotetaan olevan mahdollista tulostaa muun muassa luita, korvia, verisuonia ja niveliä lääketieteelliseen käyttöön.

Zero-G Printer

Zero-G Printer toimii painovoimattomissa tiloissa, mikä mahdollistaa avaruusasemilla tulostamisen. Vuonna 2014 tulostin toimitettiin kansainväliselle avaruusasemalle, ja samana vuonna tehtiin ensimmäinen tulostus avaruudessa, laitteiden korjaamiseen tarvittava hylsyavain. Zero-G Printer ja muut vastaavat tulostimet mahdollistavat nopeasti tarvittavien esineiden, kuten esimerkiksi työkalujen, toimittamisen tai tässä tapauksessa tulostamisen etäisille alueille, kuten avaruuteen tai esimerkiksi napajäätiköille.MakerBot Industries on yritys, joka valmistaa edullisia rakennussarjoja kotikäyttöisten tulostimien rakentamista varten. Ultimaker pyrkii tarjoamaan asiakkailleen laadukkaita 3D-tulostimia, monipuolisen ohjelmiston ja tulostintarvikkeita. RepRap on yhteistyöprojekti, jonka tavoitteena on kehittää edullisia tulostimia, jotka pystyvät myös uudelleentulostamaan toisia tulostimia. Tämä mahdollistaa yhä edullisemman 3D-tulostimien valmistamisen. Contraptor on käynnissä oleva suunnitteluprojekti monitoimilaitteelle, jossa yhtenä toimintona olisi mahdollisesti myös 3D-tulostin. Prenta Oy tuottaa Suomen suurimpia 3D-tulostimia. Erilaisia 3D-tulostimia löytyy joka hintaluokasta, ja hinta määräytyy tulostinten laadun ja valmistajan mukaan.

Omatoimista tulostusta

Suuret tulostinvalmistajat kehittävät jatkuvasti helppokäyttöisempiä ja edullisempia malleja, jotka mahdollistavat kolmiulotteisen tulostamisen kotitiloissa. Kotikäyttöiset 3D-tulostimet voivat tosin olla vaarallisia, sillä esimerkiksi muovia rakennusaineena käytettäessä ilmaan erittyy allergisoivia kaasuja, nanohiukkasia ja syanidia. Pienet tulostukset eivät ole haitallisia, mutta isommat, enemmän aikaa vievät tulostukset kannattaa tilata ammattilaisilta, joilla on käytössä tarvittavat tilat ja tarvittava ilmanvaihto. Yle:n uutiset kutsuvat näitä kotitulostimia ”Vuoden turhakkeeksi”, sillä heidän mukaansa kotitulostimilla ei saa laadukkaita tuotteita, ja että ne sopivat lähinnä vain lelukäyttöön. Yle suosittelee, että turvallisuuteen liittyvät osat kannattaa mieluummin tilata, kuin koittaa tulostaa itse, sillä tulostetut eivät välttämättä ole yhtä kestäviä ja näin ollen myös turvallisia.

teollinen 3D-tulostin

Kotikäyttöön tarkoitettuja tulostimia voi suhteellisen helposti rakentaa kotioloissa, ja kotirakennussarjat maksavat 200–3 000 euroa. Teolliset 3D-tulostimet maksavat satoja tuhansia euroja, mutta myös tuottavat laadukkaampia tuotteita. Omien mallien mukaisia kolmiulotteisia tuotteita on mahdollista myös tilata tulostuspalveluja tarjoavilta yrityksiltä. Joissain kirjastoissa on käytössä 3D-tulostimia, joilla voi omakustanteisesti tulostaa 3D-esineitä.

Kaikki digitaalisesta muotoilusta

Nykypäivän yhteiskunta kulkee käsi kädessä digitalisaation kanssa. Kuluttajilla on korkeat odotukset tuotteiden muotoilua ja toimintoja kohtaan, ja siksi tuotteita ja palveluja tulee kehittää jatkuvasti. Digitaalisuuden kasvu ei näytä merkkejä tahdin hidastumisesta, vaan markkinoille tulee kestävämpiä pattereita, nopeampia yhteyksiä, ja Wi-Fi-yhteyksiä löytyy maailman syrjäisemmistäkin kolkista. Digitaalisuus tulee kuluttajaa vastaan useasta eri suunnasta ja usealla eri tavalla, eikä sen vaikutuksia tai läsnäoloa aina edes huomaa. Siksi digitaalisuus on myös yhä enemmän mukana yritystoiminnassa. Yritykset pyrkivät houkuttamaan asiakkaita verkkosivujen tai sosiaalisen median kanavien kautta, tai esimerkiksi koukuttavien mainosten avulla. Digitaalinen muotoilu on graafisen muotoilun alalaji. Digitaalinen muotoilu viittaa siihen, mitä on luotu ja tuotettu näytöille. Digitaalisen muotoilun alalla työskentelevät osaavat käytännössä samat asiat kuin graafiset suunnittelijat, mutta he osaavat käyttää osaamistaan laajemmin, myös esimerkiksi digitaalisten sovellusten ja animaatioiden tuottamisessa. Digitaalista muotoilua ovat muun muassa internetsivuilla olevat mainokset, monimediaiset esitykset, digitaaliset mainostaulut, sosiaalinen media, 3D-muotoilu ja 2D-animointi.Digitaalisessa suunnittelussa käytetään esimerkiksi osana verkkoselaimia erilaisia komentokieliä. Komentokieliä tai komentosarjakieliä ovat kielet, jotka suorittavat tiettyjä komentosarjoja. Komentosarjakielet on luotu automatisoimaan tehtäviä sovitussa järjestyksessä. Niitä ovat muun muassa GTML5, CSS3 ja Javascript.Digitaalinen tuotesuunnittelu ratkaisee toiminnallisen ongelman muodollisella ratkaisulla. Suunnittelija tunnistaa todellisen ongelman, tarjoaa parhaan mahdollisen ratkaisun ja julkaisee sen markkinoille, mikä luo kysyntää kyseiselle ratkaisulle. Digitaalinen suunnittelija toimii olennaisena osana luovaa tiimiä koko prosessin ajan, ideoinnissa, suunnitteluvaiheessa, itse luomisprosessissa ja palautteenannossa. Myös kritiikin vastaanottaminen ja sen mukaisten korjauksien tekeminen kuuluu suunnittelun prosessiin.

visualisointi

Digitaalisen suunnittelun alalla työskentelevät käyttävät luovuutta ja tietoteknillisiä taitoja luodakseen visuaalista tuotosta. He ovat ammattilaisia, jotka työskentelevät joko studioissa, toimistoissa, tai kotoaan käsin luodakseen multimediaista ja digitaalista sisältöä. Digitaaliset suunnittelijat luovat internetsivustoja, tietokonepeligrafiikoita ja esimerkiksi erikoisefektejä elokuviin. He työskentelevät myös erilaisten graafisten projektien parissa, kuten esimerkiksi interaktiiviset museot tai taidenäyttelyt, ja erilaiset opetusohjelmistot.Digitaalista muotoilua löytyy nykyään kaikkialta, eikä sen vaikutuksia ja olemassaoloa aina edes huomaa. Digitaalinen muotoilu luo ratkaisuja ongelmiin, sekä antaa uusia tapoja kommunikoida. Digitaalista muotoilua löytyy nykyään lähes jokaisesta yritystoiminnasta, esimerkiksi yritysten omien verkkosivujen tai sosiaalisen median muodossa. Kuluttajien käyttäytymisen tutkiminen eri vaiheissa ostoprosessia on oleellinen osa digitaalisen muotoilun prosessissa. Muotoilijan tulee tuntea kuluttajat tarpeet ja odotukset, ja tuotteen tulee vastata kysymyksiin, toisin kuin herättää niitä. Vaikka digitaalinen muotoilu vaikuttaa monimutkaiselta ja vaikealta, tuloksista puhuttaessa usein yksinkertainen ja minimalistinen lopputulos on paras mahdollinen. Tuote tehdään kuluttajaa, ei tekijää varten, joten kuluttajan on ymmärrettävä tuote täysin.

Työn touhussa

visuaalinen suunnittelija

Usein työnantajat odottavat digitaalisilta suunnittelijoiltaan vähintään kandidaatintutkintoa graafisesta suunnittelusta, kuvataiteista, digitaalisesta suunnittelusta tai digitaalisista taiteista. Digitaaliset suunnittelijat voivat työskennellä muun muassa multimediataiteilijoina, animaattoreina, verkkosuunnittelijoina, 3D-taiteilijoina, graafisina suunnittelijoina tai luovina johtajina. Töitä alalla on tarjolla paljon, sillä digitaalisuuden merkitys tässä maailmassa kasvaa koko ajan, joten digitaalinen osaaminen on suuri plussa työnhaussa.Internetistä löytyy paljon erilaisia työkaluja digitaalista suunnittelua varten, jotka mahdollistavat digitaalisen sisällön tuottamisen lähes missä vain, kenen toimesta vain. Digital design.tools on sivusto, johon on kerätty erilaisia työkaluja ja sovelluksia, jotka auttavat luomisprosessissa. Sivustolta löytyy muun muassa sovellukset Moqups, Flinto ja Kite Compositor. Verkostoitumisalustoja on muun muassa Abstract. Omiin tuotoksiin voi kerätä arvosteluja esimerkiksi Pastelin tai Origamin kautta. Visuaalisia työtiloja ovat muun muassa Whimsical ja Marvel.

Tie hyväksi digitaaliseksi suunnittelijaksi

Digitaalinen media on osana jokapäiväistä elämää tässä teknologian johtamassa maailmassa. Siksi digitaalisesti lahjakkaille ihmisille on kysyntää. Digitaalinen suunnittelu on paljon muuta kuin vain teknistä osaamista, sillä hyvä suunnittelija osaa myös markkinoida itseään ja töitään. Hyvä digitaalinen suunnittelija on luova, monipuolinen, ja luo käyttäjäystävällisiä tuotteita.Digitaaliset suunnittelijat yhdistävät luovuutensa tekniseen tietotaitoon, ja tuovat grafiikat, animaatiot ja visuaaliset efektit eloon. Hyviä digitaalisen suunnittelijan luonteenpiirteitä ovat muun muassa jano oppia, kyky ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä, sekä vahvat kommunikaatiotaidot. Teknisiä taitoja tulisi osata soveltaa käytännössä: esimerkiksi Adobe Photoshop:ia käyttävien tulee olla luovia, verkkosivuja suunnitellessa tulee omata hyvät organisaatiotaidot ja sosiaalisen median sisältöä luodessa tulee olla hyvä aikataulutuksessa ja pysyä sovituissa määräajoissa.Tuotesuunnittelussa on tärkeää ensinnäkin keskittyä tuotteeseen, eikä vain sen suunnitteluun. Suunnittelu koostuu bisnesanalyyseistä, tutkimuksista, markkinoinnista ja ohjelmiston kehittämisestä, mikä on vain alustusta itse tuotteen tuottamiselle. Hyvin suunniteltu on kuitenkin jo puoliksi tehty, joten suunnitelmavaiheesta ei pidä luistaa. On vain pyrittävä luomaan selkeä kuva jo alussa rakennettavasta tuotteesta, näin myös suunnittelun organisointi helpottuu. Tuotesuunnitteluun kuuluu jatkuva tiedonhankinta ja -vaihto, kysymyksiä virtaa suuntaan ja toiseen, ja uusia ideoita ja näkökulmia syntyy koko prosessin ajan. Tuotetta suunnitellessa on ajateltava tuotteen käyttäjiä: mitä he haluavat ja tarvitsevat, ja millaisia odotuksia heillä on tuotteen suhteen. Hyvä tuote on visuaalisesti selkeä, helposti navigoitavissa, muokattavissa erilaisiin tilanteisiin, ja ennen kaikkea tuote vastaa kysymyksiin ennemmin kuin herättää niitä. Usein vähemmän on enemmän, sillä liika monimutkaisuus luo ongelmia niin tuottajalle kuin käyttäjälle.

Digitaalisen suunnittelun kandidaatti

Töitä hakiessa digitaalisella suunnittelijalla on hyvä olla mukanaan selkeä portfolio, josta työnantaja näkee aikaisemmin tehtyjä tuotoksia. Usein työnantajat odottavat työnhakijoilta vähintään kandidaatin tutkintoa digitaalisen suunnittelun aloilta. Työnhakijan tulee osata välittää omia ideoitaan ja ilmaista visioitaan digitaaliteknologian avulla. Nämä taidot ovat suurena etuna erittäin kilpailukykyisessä, mutta kiehtovassa digitaalisen suunnittelun maailmassa. Digitaaliseen suunnitteluun kuuluu useita eri osaamisen osa-alueita. Aihetta opiskellessa aluksi harjoitellaan kuvittamisen, valokuvauksen ja videontuotannon perusteita: perspektiiviä, värejä, valaistusta, sekä teknisiä ja luovia näkökulmia. Suunnitteluperiaatteista ja -tekniikoista tulee oppia, miten soveltaa keskeisiä periaatteita ja tekniikoita ideoiden visuaaliseen viestintään. Luovaa piirtämistä harjoitellean taiteen luomisen elementtien, kuten linjojen, muotojen, värien, rakenteiden ja erilaisten piirtämistekniikoiden ja -tyylien kautta.Lisäksi digitaalisen suunnittelijan on osattava typografian toimintaa, estetiikkaa ja soveltamista suunnitteluun; miten luoda käyttäjäkeskeisiä käyttöliittymiä web- ja sovellussuunnitteluun; sekä tulostusteknologian perusteet ja tulostusten laadun tarkkailua ja ohjausta. Suunnittelijan tulee osata esittää omia töitään ja ideoitaan, siksi vaaditaan vahvoja esitystaitoja: miten esittää luovia konsepteja, järkeistää malleja ja vastaanottaa ja käsitellä kritiikkiä. Käytännön kokemusta saa harjoitteluista, työsuhteista ja projekteista: miten työskennellä nopeasti ja tehokkaasti ja tehdä yhteistyötä alan muiden toimijoiden kanssa paineen alla.

Oikeissa opeissa

AIT

Digitaalista suunnittelua voi opiskella joko verkkokurssien kautta tai lähiopetuksena korkeakouluissa. Southeastern University Kaliforniassa, Yhdysvalloissa tarjoaa kandidaatin tutkintoa, joka keskittyy digitaaliseen mediaan ja suunnitteluun. Verkkokursseilla opiskellaan muun muassa verkkosuunnittelua, digitaalista ja sosiaalista mediaa, sekä digitaalista markkinointia.Academy of Information Technology, lyhennettynä AIT, mahdollistaa joko kampuspainotteisen opiskelun Australian Sydneyssä tai Melbournessa, tai verkkokurssien kautta opiskelun. AIT:stä valmistuu digitaalisen suunnittelun kandidaatiksi. Digitaalista tuotesuunnittelua voi opiskella esimerkiksi Yhdysvaltojen New Yorkissa sijaitsevassa Fashion Institute of Technology:ssa, Rhode Islandin School of Design:issa, Parsonin Communication Design MPS Program:issa tai Pratt institutessa, joka on johtava oppilaitos korkeakoulutasolla New Yorkissa.

SIIRTYMINEN PAPERIKIRJOISTA E-KIRJOIHIN VOI OLLA VAIKEAA

Olen lukenut kirjoja siitä alkaen, kun opin lukemaan viiden vuoden iässä. Luin koko ajan ja kaikkialla. Aina, kun oli mahdollista, söin omenoita ja luin. Luin myös peiton alla taskulampun kanssa, kun kaikki kuvittelivat, että lapset nukkuvat jo. Koulun kirjaohjelma ei minua kovin paljon kiinnostanut, mutta muita kirjoja tuli luettua hyvä määrä jo nuorena. Siitä lähtien lukeminen on tarkoittanut minulle paljon muutakin kuin pelkkää tiedon saamista kirjoista ja sivujen selaamista: lukemiseen on alkanut kuulua jotain salaperäistä ja hyvin henkilökohtaista. Siitä tuli niin yksityinen prosessi, että sitä ei voi koskaan asettaa samaan riviin esimerkiksi elokuvien katsomisen kanssa. Miten minun kanssa-ajattelijat elävät nykymaailmassa, jossa paperikirjat syrjäytetään e-kirjoilla ja elokuvilla?

Helpompaa, Mutta Myös Haastavampaa

Kun paperikirjojen lisäksi alkoi ilmestyä myös e-kirjoja ja kaiken muunkin materiaalin kuten sanomalehtien lukeminen tuli helpommaksi, ihmiset alkoivat lukea enemmän, mikä on toki ilahduttavaa. Kun tavallisen paperikirjan kantaminen repussa tai laukussa voi olla hankalaa, puhelin kulkee aina mukana, ja sen kautta näemme, että joka päivä junissa, busseissa ja metrossa ihmiset lukevat ainakin jotain. Asian toinen puoli on se, että lukemisen määrän lisääntyessä sen laatuun on tullut muutoksia huonompaan suuntaan: älypuhelimet ja muutenkin netti analysoivat meidän kaikkien aikaisemmin lukemia materiaaleja ja tarjoavat uusia niiden perusteella. Jos on pari kertaa lukenut keltaisia uutisia, niin hyvin todennäköisesti oma älypuhelin tulee tällaista ajattelua kannattamaan – ja paremmat julkaisut suodatetaan pois. Lukemisen määrä kasvaa myös sosiaalisen median kautta, missä luemme koko ajan jotain, mutta mitä materiaalia se on? Muiden tavallisten ihmisten kirjoittamaa ja hyvin todennäköisesti myös erilaisia virheitä täynnä. Tällaisessa tiedon virrassa ihminen voi alkaa tuntea vaikeuksia oman mielipiteensä muodostumisen kanssa, sillä joka puolelta tulee tietoa, joka voi olla myös ristiriitaista. Lukijat ikään kuin hukkuvat materiaalivirran syvyyksiin eivätkä enää kykene ajattelemaan asioita yhtä kriittisesti kuin aikaisemmin. Tämän takia sanonkin, että tänä päivänä lukeminen tuli helpommaksi tekniikan kehityksen myötä, mutta samalla se tuli myös haastavammaksi kaikille niille ihmisille, joilla on selkeä ymmärrys laadukkaasta lukumateriaalista. Viivan vetäminen laadukkaan lukumateriaalin ja ilmiselvien asioiden jauhamisen väliin tulee yhä työläämmäksi uusille sukupolville: kun meillä oli aikaisemmin käytössämme vain tavallisia kirjoja, niissä laadukkaan materiaalin konsentraatio oli paljon korkeammalla tasolla kuin nykyisissä e-materiaaleissa.

Takaisin Paperikirjojen Maailmaan

Takaisin Paperikirjojen Maailmaan

Olen itsekin pikku hiljaa siirtynyt e-kirjoihin. Matkustan paljon, ja paperikirjojen lukeminen hämärässä voi olla hankalaa, joten luen puhelimelta. Lisäksi välillä luen useampaa kirjaa samaan aikaan enkä koskaan tiedä, mitä tiettyä kirjaa haluan lukea muutaman tunnin päästä. E-kirjasto omassa puhelimessa helpottaa siis lukemista kaikissa niissä tilanteissa, kun kotikirjasto tai tavallinen perinteinen kaupungin kirjasto ei ole ihan niin lähellä kuin sen toivoisi olevan. Häipyivätkö paperikirjat elämästäni siis kokonaan vai löytyykö niille vielä tilaa?Toivon, että ne eivät häivy koskaan. Vaikka kirjojen lukeminen omalta puhelimelta on hyvin kätevää, siihen prosessiin ei kuulu mitään muuta kuin pelkkää lukemista eli kirjaimilla ja lauseilla ilmaistun tiedon saamista. Paperikirjojen kanssa kaikki tuntuu täysin erilaiselta: joka sivulla on oma tarinansa, ja lukuvalo sekä lukuasento vaikuttavat aina siihen kokemukseen, jonka lukija lukuhetkeltään saa. Lukuhetket ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin moni muu asia, ja juuri sen takia valmistaudun näihin lukuhetkiin hauduttamalla teetä etukäteen ja järjestämällä sopiva lukupaikka sohvalla tai pöydän ääressä. Ja jostain syystä tällainen ”oikea” lukeminen vie ajatukset aina paljon kauemmas kuin e-kirjojen lukeminen metrojunassa.