3D-artisteja maailmalla

3D-grafiikka eli kolmiulotteinen grafiikka on usein projisoitu kaksiulotteiselle kuvapinnalle. 3D-grafiikkaa sovelletaan muun muassa suunnittelussa, aikakauslehtien ja television kuvituksessa, tietokone- ja videopeleissä, sekä elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Nykyään kolmiulotteinen grafiikka toimii myös yhtenä taiteen muotona, ja sitä harjoittavat artistit ovat mahdollisia tulevaisuuden Picassoja.3D-studioita, jotka luovat sisältöä joko mainoksiin tai muihin taiteellisiin tarkoituksiin löytyy useita ympäri maailmaa. Alankomaissa sijaitseva jälkituotantoyhtiö Souverein on tuottanut mainossisältöä muun muassa pikaruokaravintola McDonald’sille ja maailman johtavalle rahoituspalvelujen tarjoajalle Deutsche Bankille. Saksalainen studio Viaframe on tuottanut mainossisältöä muun muassa autovalmistaja BMW:lle, tekniikkavalmistajille Siemensille ja Olympukselle, sekä vaatemerkki Pumalle. Hong Kongissa sijaitseva Nicopicto taas on luonut mainoksia muun muassa Motorolalle, autovalmistajille Nissanille ja Peugeotille, sekä McDonald’sille. Mainitsemisen arvoisia luovia studioita ovat myös muun muassa saksalainen Zeitguist,brasilialainen Miagui, sekä puolalainen Finishizer, joka on tehnyt yhteistyötä muun muassa Fiatin ja Mars Inc:in kanssa.Yksittäiset 3D-artistit työskentelevät joko freelancereina tai esimerkiksi erilaisissa studioiden projekteissa yhteistyössä muiden artistien kanssa. Argentiinalainen Dalmiro Buigues on erikoistunut liikkuvan kuvan suunnitteluun, ja työskennellyt muun muassa lasten kanava Nickelodeonille. Puolalainen Piotr Kolus on työskennellyt lastenbrändi Disneylle ja Mercedes-Benz autovalmistajalle. Mainossuunnittelun alalla toimii muun muassa puolalaiset Piotr Kosinski, brasilialaiset Wagner de Souza ja Marcelo Jr., sekä isobritannialainen Tim Cooper.

GoT

Fantasiaa luovia taiteilijoita ovat muun muassa Aleksandr Kuskov ja Andrea Giordano, joka on luonut muun muassa Game of Thrones:in ensimmäisen kauden lohikäärmeet ja työskennellyt monen muun fantasiaelokuvan ja -pelin parissa. Antoine Magnien on tunnettu maailman suurimman ihmisoikeusjärjestön, Amnesty International:in mainoskuvista, jotka herättävät katsojissaan paljon ajatuksia herättäviä tunteita. VFX:n, eli visuaalisiin tehosteisiin erikoistuneita artisteja ovat muun muassa Jan Reeh ja Nick Kaloterakis. Kaloterakis on työskennellyt yhteistyössä monen kansainvälisesti tunnetun yrityksen kanssa, kuten Sony, New York Times, National Geographic ja Discovery Channel. Mike Campau on tunnettu hybridikuvistaan muun muassa Pepsin ja Sonyn mainoksia varten. George Nijland taas on erikoistunut arkkitehtuuriseen visualisointiin, kuten rakennusten pienoismallien suunnitteluun. Chaotic Atmospheres on salanimellä kulkeva taiteilija, joka on luonut kuvasarjan oudoista, kaoottisista näyistä ja maisemista. Moni artisti pyrkii niin sanotusti parantamaan maailmaa töidensä avulla, informoimalla ja inspiroimalla ihmisiä siitä, mitä nykypäivän maailma oikeasti sisältää ja mihin se on menossa.

Seuraa somessa

Behance on luova yhteisö internetissä, jossa digitaalista sisältöä luovat taiteilijat voivat jakaa portfolioitaan kaikkien katseltavaksi. Sivuilta voi selata myös työnantajien ilmoituksia ja käyttää luovaa työkalua: Creative Cloudia. Artistit voivat löytää sivuilta inspiraatiota omaan työhönsä, ja luoda tulevaisuuden kannalta tärkeitä kontakteja työnantajien tai muiden artistien kanssa. Sivustolta voi selata muun muassa Leticia Reinaldon, Pedro Contin ja Christophe Heughen töitä, joiden uskotaan olevan tulevaisuudessa suuria nimiä. Brasilialainen Reinaldo on erikoistunut mallintamiseen ja hahmojen luomiseen mitä erilaisempiin tilanteisiin. Myös alkuperältään brasilialainen Conti taas erikoistuu hahmojen luomiseen ja mainosten digitaaliseen kuvittamiseen. Heughe on uusi Behance-yhteisössä, mutta osallisena jo lukuisassa projektissa.

Behance

Toinen 3D-taidetta ja -artisteja tukeva sivusto on 3DArtist. Sivustolla kuvat on jaettu erilaisiin kategorioihin, kuten fantasia, ajoneuvot, sarjakuvat tai arkkitehtuuri. Aloittelevat artistit löytävät myös aiheeseen liittyviä uutisia, vinkkejä tai opetusvideoita, sekä mainostusalustan omille töilleen. Jokaisen sivulta löytyvän artistin portfolion lisäksi sieltä löytyy haastatteluja, uraneuvoja ja inspiroivia kuvia. 3DArtistin arvoja tukee vahva, hyperaktiivinen yhteisö ja asiantuntijoiden luomat 3D-taidetta käsittelevät oppaat.

PAPERILLE PAINETTU TIETO EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ OIKEAA

PAPERILLE PAINETTU TIETO EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ OIKEAA

Lapsuudessa meitä kehotettiin lukemaan enemmän kirjoja, vaikka monella meistä ei ollut minkäänlaista kiinnostusta lukemiseen. Mummot olivat taas sitä mieltä, että kirjoista saadaan hyvää oppia ja kaikki, mitä kirjoissa lukee, on oikein eikä kaipaa minkäänlaisia tarkistuksia eikä kriittistä suhtautumista painettuun tekstiin. Ensimmäinen pettymykseni oli silloin, kun luin Leo Tolstoin kuuluisaa opusta nimeltään Anna Karenina. Aloitin lukemisen useampaan otteeseen: ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, sitten kuudentoista vuoden iässä ja sitten noin kahdenkymmenen vuoden iässä. Ja siitä alkoi.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Loppujen lopuksi koko kirja päätyi johonkin kirjastoon enkä ole sen jälkeen edes aloittanut sen lukemista. Vaikka opusta kehutaan aivan fantastisen hyvänä, meikäläiselle se ei kuitenkaan sopinut: siellä oli puhetta joistakin hienoista aateliston tavoista, heidän juoruista, ihmisten perheiden käyttäytymisestä, mutta ei kuitenkaan itse ihmisistä sekä niiden tunteista – eikä lukijalle annettu minkäänlaista vapautta ajatella asioita itsenäisesti. Leo Tolstoi ilmeisesti kuvitteli, että hän tietää ihmisistä kaiken ja ainoa oikea käsitys kaikista asioista on nimenomaan hänen käsitys kaikista asioista. Kun minulla oli kuitenkin olemassa jo omia mielipiteitä enkä ole koskaan sietänyt kirjailijan hemmottelevaa suhtautumista lukijaan, Leo Tolstoin kirjoja ei ole minun kirjastooni sen jälkeen päätynyt. Jos venäläisistä klassikoista pitäisi valita joku yksi, valitsisin Anton Tšehovin.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Anna Kareninan jälkeen oli vielä yksi kirja, jonka kirjaimellisesti revin kahtia. Kyse oli Paolo Coellon kirjasta, jonka nimeä en edes muista, mutta mielessä oli koko ajan ajatus: siis mitä?! Samaan kohtaloon päättyi myös kokemukseni yhdestä pseudotieteellisestä kirjasta, jossa kirjailija esitti mielipiteitään rakentamisen historiasta ja kehittymisestä ja julkaisi näitä mielipiteitä yksiselitteisinä faktoina. Ja minun olisi pitänyt muka uskoa siihen kaikkeen? Ei kiitos, ei tällä kertaa eikä minun tapauksessa.Olenko oppinut jotain näistä kirjoista? Olen, totta kai, ja ehkä jopa enemmän kuin monesta muusta hyvästä kirjasta. Olen oppinut sen, että yhteiskunnan mielipide voi olla helposti ristissä oman mielipiteesi kanssa eikä se tee sinusta huonoa tai väärää tai ryhmää ihmistä: siis Anna Kareninaa kehutaan joka puolella maailmaa, mutta kun kirjaa luetaan kriittisesti, mitä ihmeellistä siinä oikein on? Onkohan kyse sellaisesta ilmiöstä, jonka aiheuttavat lukuisat ihastukset tiettyihin teoksiin, jotka todellisuudessa eivät ansaitse edes kritiikkiä? Minun mielestäni Leo Tolstoin Anna Kareninan kanssa kävi juuri näin. Joku yksi ihminen ihastui kirjaan, mainosti sitä kaverille, kaveri luki myös, mutta ei ihastunut toisaalta, hän arvosti edellistä kaveria niin paljon, ettei uskaltanut kertoa omaa todellista mielipidettään kyseisestä opuksesta, ja ketju jatkui. Ei se välttämättä ihan näin mennyt, mutta itse en todellakaan ala etsiä elämän totuuksia kyseisestä kirjasta. Sama koskee Paolo Coellon kirjaa. Viimeisenä pisarana oli kuitenkin tämä pseudotieteellinen kirja, jossa operoidaan ihmeellisillä faktoilla ilman minkäänlaisia todisteita ja lähteitä. Siinä vaiheessa kello soi jo kovaa.

Uusi Sukupolvi, Uusia Näkökulmia

Tänä päivänä kirjakauppojen hyllyihin päätyy yllättävän paljon kirjoja, joissa lukee täysin tuntemattomia nimiä. Miten saa erotettua hyvän kirjan huonosta? Kun lukee kirjasta pari sivua, se yleensä jo riittää. Ensimmäinen tärkeä asia on se, miten kirjailija käsittelee lukijaa. Jos kirja ei anna vapautta lukijan mielikuvitukselle, sitä ei kannata lukea, sillä se yrittää myydä kirjailijan mielipidettä ainoana oikeana. Jos teksti tuntuu epämiellyttävältä niin, että sitä on vaikea lukea, kirja on todennäköisesti myös huono: kun kirjailija ei osaa käsitellä äidinkieltään, hän ei todennäköisesti osaa käsitellä muutakaan tietoa. Muita keinoja on varmasti olemassa joka lukijalla, laittakaa kommentteihin!